Finska

#Joulukehotus – inhimillisen maahanmuuttopolitiikan hyväksi

Vuonna 2015, haki yli 70 000 lasta suojaa maastamme (Ruotsin maahanmuuttoviraston mukaan). He tulivat perheiden kanssa tai ilman, väkivallasta ja sodasta kohti uutta elämää Ruotsissa. Täällä heitä kohtasi anteliaisuus ja konkreettinen huolenpito: poliitikkojen ja virkamiesten, opettajien ja kouluhenkilökunnan, sosiaalityöntekijöiden ja edunvalvojien, yritysten, järjestöjen ja kirkkojen taholta. Tuhannet ihmiset ovat antaneet ajastaan, vetämällä jalkapalloharjoituksia, kielikursseja ja päiväkerhoja. On helppo ymmärtää, miksi. He haluavat tukea. Auttaa. Olla kanssaihmisiä.

Vuoden 2016 aikana on Ruotsin turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa tapahtunut jyrkkä muutos. Kesäkuussa eduskunta äänesti läpi uuden ja rajoittavan turvapaikkalainsäädännön. Lain lisäksi myös virastojen käytäntöä on kiristetty. On olemassa riski että pakenevia ihmisiä kuvataan sosiaalisena ja taloudellisena taakkana ja ongelmana, joka tulisi ratkaista Ruotsin rajojen ulkopuolella. Monet meistä ovat syvästi huolissaan siitä teknillistämisestä, empatian puutteesta ja epäinhimillistämisestä, joka ilmenee nykyisessä turvapaikkapolitiikkaan liittyvässä keskustelussa. Tämä vaikuttaa etenkin lapsiin ja nuoriin, joilta riistetään toivo ja usko tulevaisuuteen.
Näemme epätoivoisia nuoria, joita uhkaa karkotus epävarmoihin konfliktimaihin – nuoria, jotka usein näkevät Ruotsin ainoana mahdollisena kotinaan. Näemme lapsia, jotka eivät tiedä saavatko heidän perheensä pysyä 13:a kuukautta pidempään maassa, jossa he ovat aloittaneet koulunkäynnin ja saaneet uusia ystäviä. Näemme Ruotsissa olevia vanhempia, jotka yrittävät epätoivoisesti löytää keinoja yhdistyä jälleen lapsiinsa jotka ovat konfliktialueella tai pakotien varrella, mutta laki tai byrokratia aiheuttaa esteitä. Oikeus perhe-elämään on kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettu perusihmisoikeus. Yhteistä kaikille pakolaisille on, että he elävät sietämättömässä odotuksessa, epävarmuudessa ja ahdistuksessa.

Myötätunto ja halukkuus toimia toisten hyväksi, ovat perusinhimillisiä ominaisuuksia. Tämä kytkeytyy kristinuskon perusajatukseen, jonka mukaan meidät ihmiset on luotu elämään yhdessä. Kanssaihmisen ominaisuudessa olemme jokainen toistemme asia.  Niiden lasten, nuorten ja perheiden olosuhteet, joihin uusi lainsäädäntö vaikuttaa, koskee meitä kaikkia.

Olkoon neljäs adventtisunnuntai lähtölaukaus kehotukselle inhimillisen maahanmuuttopolitiikan hyväksi!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someonePrint this page